Tuottoisa tarkka-ampujatoiminta taantumassa; Asiantuntemattomuus näivettää alaa.


Kapteeni Jan Sandell palvelee Uudenmaan Jääkäripataljoonassa komppanian päällikkönä.

Vihollinen voidaan tuhota vain ampumalla. Ja suomalainen sotilas on kautta aikojen tunnettu hyvästä ampumataidostaan. Tarkka-ampujatoiminta on periaatteineen kuitenkin päässyt pahasti taantumaan sitten Simo Häyhän päivien. Tilanteen korjaaminen ja asutuskeskusmaasto vaativat nyt tarkka-ampujilta uusia ja erilaisia ratkaisuja. Ennakkoluuloton innovointi ja tarkka-ampujatoiminnan yleisten perusteiden hallinta on taas kohotettava kunniaansa.


Tarkka-ampujien arvostus on ollut Suomessa muihin maihin verrattuna lievästi ilmaistuna hieman erilaista. Esimerkiksi neuvostoliittolaiset ja saksalaiset huipputarkka-ampujat ylenivät jopa majurin-everstiluutnantin arvoihin. Ja ainakin vielä muutama vuosi sitten tarkka-ampuja kuului neuvosto-venäläisissä organisaatioissa jo ryhmätasolle. Yhdysvalloissa ryhdyttiin tarkka-ampujien koulutusta tehostamaan Vietnamin sodan alkuvaiheiden kokemusten perusteella. Nykyisin amerikkalaisia tarkka-ampujia koulutetaan kootusti erillisissä koulutuskeskuksissa. Suomessa tarkka-ampujien koulutus on sen sijaan taantunut. Täysin käsittämätöntä on edelleen se, että tarkka-ampujien määrää ollaan meidän organisaatioissamme kaiken hyvän lisäksi vielä vähentämässä.

Tuottava tuloksentekijä

Harvalla asejärjestelmällä voi nykyisin saada aikaan niin tehokkaan vaikutuksen yhtä pienin kustannuksin kuin asiansa osaavalla tarkka-ampujalla. Tarkka-ampujan tehoa ei näet kannata mitata pelkällä ammuttujen vihollisten määrällä. Mukaan on nimen omaan otettava myös se psykologinen ja moraalinen vaikutus, jonka onnistunut toiminta vihollisen joukossa tuottaa. Epävarmuus ja kuoleman pelko hidastavat aina hyökkääjän etenemistä. Sen lisäksi voidaan johtajat ampumalla lamauttaa joukon taistelutahto ja viedä siltä edellytykset suorittaa saamansa tehtävä. Myös ylimitoitetut vastatoimet, vaikka vain tykistön käyttö yksittäistä tarkka-ampujaa vastaan, kuluttavat vihollisen joka tapauksessa rajallisia voimavaroja. Tällaisista vastatoimenpiteistä on esimerkkejä toisen maailmansodan ajalta

Henkiset ominaisuudet fyysisten edelle

Tarkka-ampujia valittaessa kiinnitetään yleensä huomiota koulutettavilta edellytettäviin suoritus- sekä fyysisiin ominaisuuksiin. Oleellisista henkisistä ominaisuuksista ei valintatilanteessa sen sijaan juurikaan välitetä. Mutta juuri tarkka-ampuja kohtaa jokapäiväisessä työssään suuria henkisiä paineita. Ne ovat paljon raskaampia ja eri tyyppisiä kuin mihin joukon mukana toimiva keskivertotaistelija törmää. Tarkka-ampujan toiminta on aina "henkilökohtaista". Hän valitsee itse oman maalinsa, seuraa tämän toimintaa ja päättää maaliksi valitsemansa elämän päättymisestä. Tämä saattaa tuottaa joillekin kestämättömiä paineita. Joillekin poliisin erikoisjoukkojen tarkka-ampujille on ainakin käynyt niin. Tarkka-ampujan tuleekin olla tunne-elämältään kypsä ja tasapainoinen. Hänen on kyettävä itsenäiseen toimintaan ja oltava keskitasoa älykkäämpi taistelija. Luovuus ja oveluus kuuluvat vielä hyvän tarkka-ampujan ominaisuuksiin.

Ei päivystämään, ei kärvistelemään

Rauhan ajan taisteluharjoituksissa tarkka-ampujan löytää yleensä komppanian komentopaikalta. Siellä hän joko päivystää viestivälinettä, seisoo vartiossa tai kärvistelee kaukotähystyspaikalla. Syy siihen, että erikoiskoulutettua taistelijaa käytetään täysin väärin, ei tavallisesti ole tarkka-ampujassa itsessään. Vika on yleensä päällikössä, joka ei tunne käytössään olevaa "työkalua" ja tämän antamia mahdollisuuksia. Tarkka-ampuja on erikoismies jonka on kyettävä ampumaan pääosumia 0- 300 metrin ja ylävartalo-osumia 300-600 metrin etäisyydelle sekä osumia 600 -800 metrin päässä seisovaan viholliseen. Osumasuorituksiin on kaiken kukkuraksi kyettävä sääolosuhteista ja maalin liiketilasta riippumatta. Ja vielä ensimmäisellä laukauksella. Tarkka-ampujalla on oma maalihierarkiansa. Tärkeimpään kategoriaan kuuluvat vihollisen johtajat ja tulenjohtajat. Sen jälkeen tulevat ryhmäaseiden miehistöt ja varsinkin niiden ampujat sekä viestityshenkilökunta. Muita maaleja ovat sitten vihollisen tarkka-ampujat sekä vihollisen erikoiskalusto. Sellaista ovat muun muassa erilaiset valvonta- ja ampumalaitteet, viestivälineet sekä kevyet ajoneuvot.

Valiotaistelija

Erinomaisen ampumataidon lisäksi tarkka-ampujan on hallittava useita muitakin valiotaistelijan erikoistaitoja. Niitä ovat muun muassa etäisyyksien arviointi, alueiden tutkiminen, äänien paikallistaminen ja tunnistaminen sekä suojan, näkösuojan ja naamioitumisen käytön hallinta. Tarkka-ampujan on osattava suunnistaa hyvin, tunnistettava nopeasti vihollisen henkilöstö ja kalusto, pystyttävä liikkumaan tulematta itse havaituksi sekä kyettävä kestämään pitkääkin odotusta tuliasemassa. Myös tiedustelu kuuluu tehtäviin, joita tarkka-ampujalle voi ja pitää antaa. Tarkka-ampujien taidot ja koulutus sivuavatkin pitkälti tiedustelijoiden taitoja. Sitä paitsi heidän varustuksensa mahdollistaa tehokkaan tähystämisen. Nykyisin vallitseva komppanian tiedustelun järjestämisongelma voitaisiinkin helposti poistaa palauttamalla aliupseerin johtamat tarkka-ampujapartiot sodan ajan vahvuuksiin ja ryhtymällä todella kouluttamaan niitä.

Ei koskaan yksin

Tarkka-ampujat ovat tehokkaimmillaan, kun he toimivat taistelijapareina. Tällaisen taistelijaparin molempien taistelijoiden tulee olla koulutettuja tarkka-ampujia, jolloin he voivat vuorotella tähystäjän ja ampujan tehtävissä. Paritoimintaa käyttäen kyetään valvomaan laajempia alueita pidemmän aikaa yhtäjaksoisesti. Sillä helpotetaan myös maalien paikantamista ja etäisyyksien arviointia pikatilanteissa. Taistelijapari kykenee lisäksi suojaamaan ampujaa sekä helpottamaan niitä psyykkisiä paineita, joita tarkka-ampujille väistämättä syntyy. Ihannetapauksessa tähystäjäna toimivalla nuoremmalla tarkka-ampujalla on kiikarikiväärin ohella aseenaan myös pimeätähtäimellä varustettu rynnäkkökivääri, joka mahdollistaa pimeätoiminnan ja suojatulen antamisen ampujalle. Tällöin tähystäjäkin pystyy omalla aseellaan osallistumaan tarkka-ammuntaan ainakin 0-400 metrin etäisyyksille.

Tarkka-ampuja ja panssarintorjuja

Puolustuksessa tarkka-ampujien toiminta kannattaa aloittaa heti vastaanottavan taistelupartion tasalta alkaen. Epäsuora tuli, panssarintorjunta-aseiden tuli ja tarkka-ampujien toteuttama johtajien eliminoiminen on yhdistettävä yhdeksi kokonaisuudeksi. Sillä tuotetaan viholliselle eniten tappioita ja hankitaan itselle suurin ajanvoitto. Tarkka-ampujat tuhoavat tällöin luukut auki ajavien panssarivaunujen sekä muiden ajoneuvojen johtajat, johon liittyen panssarintorjunta-aseet avaavat tulen. Esimerkiksi israelilaiset ovat hyödyntäneet panssarintorjuntaohjusryhmien ja tarkka-ampujien yhteistoimintaa juuri tällä tavalla. Panssarintorjuntaosat irtautuvat vihollisen jalkautuessa. Mikäli toiminta on hyvin suunniteltu ja ajoitettu, epäsuora tuli iskeytyy vihollisen ryhmitykseen juuri jalkautumisen tapahduttua.

Tukikohtien tuliasemat

Jos tilanne ja maasto suinkin sallivat, tulenjohtopartion ja tarkka-ampujien muodostaman partion kannattaa toimia etenevää vihollista vastaan myös irtautumisreitin varrella. Puolustuskeskuksen tasalla tarkka-ampujat taas valmistelevat tuliasemia eri tukikohtiin. Ne on rakennettava etukäteen yhteistoiminnassa aluevastuussa olevien joukkueen johtajien ja tulenjohtoryhmien etäisyydenmittaajien kanssa. Asemien sijoittelussa on erityisesti pidettävä huoli siitä, ettei tarkka-ampujien toiminta haittaa eikä estä epäsuoran tulen käyttöä. Tarkka-ampujatulella vihollinen pakotetaan ajamaan vaunuissa luukut suljettuina, estetään alueiden vapaa käyttö ja vaikeutetaan johtajien, tulenjohtajien ja tulitukiaseiden toimintaa. Tarvittaessa tarkka-ampujilla voidaan jopa suojata avoimia sivustoja. Viivytyksessä tarkka-ampujia käytetään puolustuksen tapaan. Tuliylläköissä he toimivat kuten taistelupartiossa. Tarkka-ampujien tiheällä ja yllättävällä käytöllä saavutetaan ajanvoittoa ja tuotetaan tappioita sangen pienellä panostuksella.

Tiedustelu- ja valmisteluosastoon

Hyökkäyksessä tarkka-ampujia käytetään aluksi tiedustelu- ja valmisteluosastossa. He osallistuvat sen mukana jalkautumisalueen suojaamiseen ja tiedustelevat maaston sekä tilanteen salliessa tuliasemat hyökkäysalueen sivustoilta. Tulivalmistelun päätyttyä tarkka-ampujat suojaavat joukon iskua murtokohtaan tuhoamalla vihollisen johtajia ja ryhmäaseiden miehistöjä. Kun murtokohtaan on saatu aukko, tarkka-ampujat siirtyvät päällikön yhteyteen. Hän voi nyt käyttää tarkka-ampujia sivustojen suojaamiseen, alueiden vapaan käytön estämiseen, etenemistä estävän vihollisryhmityksen tuhoamiseen ja vastatarkka-ampujatoimintaan. Tavoitteessa tarkka-ampujat sijoitetaan ryhmityksen etupuolelle sekä suojaamaan sivustoja. Kaikessa toiminnassa on lisäksi muistettava tarkka-ampujien käyttö myös tiedustelutietojen hankintaan.

Vastatarkka-ampujatoiminta

Vihollisen tarkka-ampujien tuhoaminen on tarkka-ampujatoiminnan vaikein ja vaativin osa. Tässä toiminnassa voidaan pääsääntönä pitää sitä, että tarkka-ampujat selvittävät vihollisen tarkka-ampujan sijainnin. Sen jälkeen tämä tuhotaan raskaiden aseiden tulella. Se ei kuitenkaan aina onnistu. Silloin tarkka-ampujat joutuvat itse tuhoamaan havaitsemansa vihollisen tarkka-ampujat. Tässä toiminnassa taistelijaparin yhteistoiminta on ratkaisevan tärkeää. Toisen taistelijan on nimittäin ensin houkuteltava vihollinen paljastamaan sijaintinsa. Sen jälkeen parin toinen ampuja tuhoaa vihollisen ennen kuin tämä ehtii itse ampua vaanijoiltaan. Tällaisen toiminnan perusedellytyksiä ovat innovatiivisuus ja hermojen hallinta. Niiden lisäksi taistelijaparin on luotettava täydellisesti toisiinsa sekä kyettävä pitkälle vietyyn yhteistoimintaan sovittuine merkkeineen ja toimintamenetelmineen.

Asutuskeskusmaasto

Asutuskeskusmaasto tuo tarkka-ampujatoimintaan uusia elementtejä ja ongelmia. Se vaatii taistelumaastona kaikilla tasoilla uusia ja erilaisia ratkaisuja. Rakennettujen alueiden lyhyet tähystys- ja ampumaetäisyydet hankaloittavat tuliaseman valintaa. Ne vaativat myös nopeampia ampumapäätöksiä sekä tulenavauksia kuin siintävien salojen pitkät ja seesteiset näkemäalat. Tuliaseman valmistelu vaatii asutuskeskusmaastossa enemmän työtä, sillä yksittäinen aukinainen ikkuna tai seinässä oleva reikä osoittavat tuliaseman paikan liian räikeästi. Korkeuserot pienentävät maaleja ja savu, pöly sekä romahtaneet rakennukset vaikeuttavat liikkumista ja tulittamista. Myös tarkka-ampujatoiminnan vaikein osa, vastatarkka-ampujatoiminta, korostuu juuri asutuskeskusmaastossa.

Ei aina yläkertaan

Tuliaseman valinnassa on usein korostettu korkeiden rakennusten ja ylimpien kerrosten merkitystä. Totta onkin, että näkyvyys on ylimmistä kerroksista hyvä ja ampuma-ala muodostuu näin ollen laajaksi. Uutiskuvat sekä Tshetsheniasta että Bosniasta kuitenkin osoittavat, että korkeimmat rakennukset pyritään tuhoamaan jo taistelujen alkuvaiheissa joko tykistön tai ilmavoimien tulella. Tästä havainnosta voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että näihin rakennuksiin ryhmitetyt tarkka-ampujat joutuvat joko väistymään tai pahimmassa tapauksessa tuhoutuvat ennen kuin heidän tulialueelleen ilmestyy maaleja. Suuri maalin ja tuliaseman välinen korkeusero pienentää sitä paitsi maalia ja vaikeuttaa siten ammuntaa.

Huomaamattomasti matalammalta

Puolustajan tulisikin valita tuliasemansa hallitsevissa maastonkohdissa sijaitsevista matalammista rakennuksista, jotka eivät sinällään kiinnitä huomiota. Tuliasemat tulisi samoin valmistella alempiin kerroksiin. Luodin pyyhkäisyala tulee tällöin paremmin hyödynnettyä, ja tarkka-ampujien on tarvittaessa helpompi väistyä. Samoin kuin metsämaastossa puolustauduttaessa tarkka-ampujat on myös asutuskeskuksessa sijoitettava siten, etteivät heidän tuliasemansa häiritse tai estä muiden joukkojen tulenkäyttöä.

Paljon pika-asemia

Hyökkäyksessä joudutaan tuliasemien valinnassa turvautumaan pika-asemiin. Rappukäytävien, ikkunoiden ja tuuletusparvekkeiden oviaukkojen käyttö ampuma-aukkoina tarjoaa usein paitsi laajan ampuma-alan myös mahdollisuuden väistyä suojaan. Vihollisen sivustassa sijaitseva kellarin ikkuna on lisäksi yleensä parempi tarkka-ampujan tuliasema kuin korkealla katolla törröttävän savupiipun tausta. Kaikki asutuskeskusmaastoon tehtävät tuliasemat, niin varsinaiset kuin pika-asematkin, on valmisteltava siten, että aseen piippu saadaan vähintään metrin verran huoneen tai rakennuksen sisälle. Sen lisäksi on huolehdittava tuliasemana toimivan tilan pimentämisestä niin, ettei asemaan meno tai sieltä poistuminen paljasta tuliaseman paikkaa. Mikäli sähköverkko vielä toimii, asemat on sijoitettava katuvalojen tasan yläpuolelle. Sen lisäksi on tuliaseman kätkevän rakennuksen käytävävalaisimista poistettava polttimot. Tarkka-ampujan elinehto on kaikissa olosuhteissa kyky yllättävään toimintaan. Asutuskeskusmaastossa tapahtuvan toiminnan erikoisvaatimukset lisäävät haasteita sekä kouluttajille että koulutettaville. Näiden ongelmien ratkaisut löytyvät kuitenkin vain, mikäli tarkka-ampujatoiminnan yleiset perusteet hallitaan.